Jäähyväiset Saimaalle

Tänään on retkemme viimeinen päivä. Ajatus oli nousta ja olla kahteentoista mennessä liikkeellä.

Aamu alkoikin reippaasti yhdeksän jälkeen. Aamuyöstä satanut vesi ei haitannut, ja saimme purkaa ja pakata tuulisen kylmässä säässä. Aamupalaa saimme kanssa tankata oikein urakalla; ruokaa oli aika reilusti jäljellä.

Se ensimmäinen rankka sade tulikin samalla sekunnilla kun olimme lähtövalmiita ja hyppäämässä pyörän selkään. Odottelimme kuuron pahimman hetken lähimmässä puuliiterissä kykkien. Kun sade alkoi olemaan inhimillisempi, starttasimme viimeisen 26 kilometrin etappimme Lappeenrantaan. Ensimmäiset 10 kilometriä menikin vesisateessa. Pyörät rohisivat hiekasta ja liasta, vaikka ketjuja puhdistettiin vielä aamulla. Onneksi sade lakkasi, ja saimme jopa muutamaksi minuutiksi aurinkoa. On sillä säällä niin iso vaikutus kuitenkin matkanteon mielekkyyteen.

Matkalla ihastelimme viimeisiä Saimaan järvimaisemia, ja saimmekin upeat maisemat Luukkaansalmen sillalta. Kansikuvassa näkyy toisen suunnan upeat maisemat. Toiselle puolelle avautui UPMn tehdasalue: puuteollisuus valtasi ison osaa lahtea. Taustalla kohoava tehdas oli itsessään vakuuttavan kokoinen, mutta eniten meitä kiinnosti tukkilautat, jotka levittyivät tehdasalue edessä.

Pääsimme Lappeenrantaan keveissä tunnelmissa. Paluumatkalla saimme mennä muutaman kilometrin samaa reittiä, kuin ensimmäisenä päivänä. Tuli hieman nostalginen olo muistella, miltä tuntui olla intoa ja odotusta täynnä viikko sitten samalla tiellä.

Perillä teimme mitä kuka tahansa retkeilijä tekisi: menimme syömään pizzaa. Pizzat olivat maistuvat ja hieman ylihintaiset, mutta melkein sitäkin parempaa oli pestä kädet ja naama juoksevalla ja kuumalla vedellä. Sitä unohtaa jo alle viikossa, miten hyvältä ja helpolta se tuntuu.

Ruoka ja snacksit ovat maistuneet tällä retkellä.

Vielä oli aikaa palata sinne, mistä matka alkoikin: Satamatie 6:een. Nautimme kuumia ja kylmiä juotavia, ja paikan yleisestä trendikkäästä tunnelmasta.

Jeremi hymyilytti kermavaahdon määrä Pätkiskaakaossa.
Lehmus roasteryn palkittuja kahveja nautiskellen.

Matkalla junaasemalle kuljimme vielä Lappeenrannan Linnakealueen läpi. Lyhyellä läpikävelylläkin sai alueen historian kylläisestä menneisyydestä otetta. Lappeenranta on perustettu 1649 Linnoitusniemeen. Alue on ollut Ruotsin itäisin kaupunki, ja myöhemmin kuulunut Venäjän vallan alle.

Linnoitusalueen museo.
Lappeenranta veistoksellilla pilvillä linnoituksen rantavallilta käsin.

Juna-asema löytyi jo tuttuja reittejä pitkin. Myöhässä ollutta junaa odotellessa ehti vilkaisemaan myös aseman sisälle. Paikalla vallitsi pysähtynyt, hieman Kaurismäkeläinen tunnelma. Nyt junassa on helppo hymyillä, vatsa täynnä, jalat väsyneenä ja mieli virkistyneenä Saimaan maisemista ja rannoista. Saimaan rengasreitti osoittautui hyvin viitoitetuksi ja hoidetuksi. Etelä-Karjalan virkisysaluesäätiö pitää alueen kohteista hyvää huolta. Monilla paikoilla on aivan uusia fasiliteettejä, kuten keittokatoksia ja ulkohuusseja. Jokaiseen kohteeseen on ollut ihanaa mennä. Alueen ihmiset ovat myös olleet todella auttavaisia, avoimia ja ylpeitä kotipaikkakunnastaan. Kaikenkaikkiaan reissu on ollut todella ihana ja mieleenpainuva. Nyt keskitytään muuhun kesän viettoon ja syksymmällä voi sitten alkaa kääntämään ajatuksia uusia seikkailuja kohti.

Retkikunta kiittää!
Normaali

Yksi kommentti artikkeliin ”Jäähyväiset Saimaalle

  1. Nimetön sanoo:

    Kiitos taas valtavasti mielenkiintoisista blogikirjoituksista! Tunnelmat ovat välittyneet tänne kotiin asti!😀
    Katjalle paranemisia ja koko jengille hyvää loppukesää. Jään odottelemaan tietoja tulevista reiteistä!🥰
    Taikku-äiti

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s