Aamu alkoi Katjalla terveyskeskuksen soittojonossa. Seuraavana saimmekin jo raskaan sadekuuron, ja jeremillä tulikin kiire tarpin kanssa, ettei kaikki tavarat kastu. Sateen jälkeen paistoikin hetken aurinko, ja riippumatto kuivui kovassa tuulessa minuuteissa.
Lääkärit ovat nyt etäyhteyksillä kertoneet, että huomiseen asti saadaan rauhassa seurata tilannetta. Pyrkimys olisi, että päästän Lappeenrantaan huomenna apteekkin tarpeen mukaan.
Huuhanrannassa suunitelmia pohtiessa saimmekin jo ihmetellä seuraavaa saderintamaa. Ukkonenkin jyrähteli Saimaalla kumeasti rintakehässä tuntuen.
Siirryimme keittokatokseen pitämään tuulta ja sadetta. Viriteltiin vielä tarpista vähän tuulen suojaa, jotta saimme pidettyä itsemme iloisina ja kuivina. Sää vaihtelee vartin välein, välillä sataa, aurinko paistaa, tulee ja jyrisee samaan aikaan.
Eipä aikaakaan, kun yksi lääkäreistä sitten lähettääkin eReseptin. Nopealla soitolla Ruokolahden apteekkiin varmistettiin vielä, että heillä tosiaan on kyseistä lääkettä. Nopea aika-arvio, suunitelma ja välipalaa (leipää ja soijanakit) ja sitten lähdimmekin takaisin kohti Ruokolahtea, 35km suuntaansa. Tavarat ja leiri jäi rannalle, lähdimme vain välttämättömillä kamoilla.
Tien päällä sai arpoa, tuleeko vettä, aurinkoa vai ukkosta. Isot rintamat kulkivat lähellä, mutta kohdallemme osui naurettavan vähän sadetta. Aurinkorasva olisi ollut ehkä parempi ottaa mukaan.
Ruokolahdelle päästiin nopeastikin, vaikka reidet huusivat reilusti reippaasta suorituksesta. Apteekista saatiin lääkkeet juuri niin kuin pitikin. Helpotus oli suuri. Jeremikin löysi S-marketista uuden akkulaturin, kun edellinen oli lähtenyt omille seikkailuilleen.
Ruokaa saatiin paikallisesta ”Alppimajasta”, paikallisesta bubista. Listalta olisi löytynyt myös Tosiäijän kasvispizza, jossa oli pekoni, kinkku, salami ja jauheliha. Eipä kenellekään meistä kyseinen pizza maistunut.
Paluumatkalle lähdettiin jo hieman hiljaisin mielin. Reidet painoi, ja sade ei myöskään piristänyt erityisesti. Jeremi kuitenki sai porukan poikkemaan paikallista historiaa tutkimaan: reitillä oli nimittäin Salpauslinjan Syyspohjan Salpa-asema. Salpalinja on välirauhan ja jatkosodan aikana 1940-luvulla itä-Suomeen rakennettu puolustuslinja joka ulottuu Suomenlahdelta Sallaan. Kohteessa löytyy kunnostamatonta ja kunnostettua juoksuhautaa, neliviristä panssarin esto kivikkoa ja salpa-asema. Tunnelma paikalla oli historiallinen, vaikka taisteluja täällä tai koko salpausinjalla ei koskaan käytykään.
Illaksi pääsimme taas Huuhanrantaan.matkaa kertyi päivälle reilu 70km. Teltta ja varusteet olivat kaikki siinä, mihin ne oli jätetty. Pesun, pestopastan ja pienen hengähdyksen jälkeen olikin raukea olo vetytyä nukkumaan.
-Jeremi
Pyörää sarvista 