Heräsimme aamulla märän metsän tunnelmissa. Illalla satanut vesi ropisi edelleen tarppiin, ja illalla kertyneet hyttyset löysivät meidät taas nopeasti. Siirryimme rannalle nauttimaan aamupalaa, tällä kertaa hieman maltillisemmalla maisemalla. Eilen ostetut fetajuustokolmiot maistuivat herkulta.
Matkaa tulisi tänään noin 55km. Lauttakin oli varattu, ja puoli kahden lähtömme alkoi antamaan aikapainetta pitkille ajo-osuuksille.
Purimme metsäleirimme ja suuntasimme Imatran reunan ohi kohti Ruokolahtea. Ruokolahdella on erikoinen tarina: 90-luvun alussa alueella tehtiin havainto leijonasta, ja tarina on jäänyt elämään. Nyt alueella löytyy paljon leijonapatsaita, joista kansikuvassa komeilee yksi.
Pienen kauppakierroksen ja eväiden jälkeen matka jatkui kohti Utulan lautturia. Tiukasta aikataulusta huolimatta ehdimme vielä nopeasti vilkaista Ruokolahden upeaa puukirkkoa. Maisema järven rannalla mäen päällä oli kirkolle upea, ja pihalla olleet punakukkaiset sankarihaudat toivat ajatuksia menneisyydestä ja nykyisyydestä.
Toiselle pienelle pysähdykselle Jeremin oli pakko päästä. Ihan vaan kilometrin koukkauksella pääsimme katsomaan Saimaan Geoparkin kalliomaalaus-kohdetta. Järven rannalla upean maisemalaiturin päästä ihailimme 3700-4700 vuotta sitten tehtyä punasavimaalausta. Siitä erottuu selkeästi kolme ihmishahmoa, ja ajatuksissamme he olivat nuotion ympärillä, ehkäpä tanssimassa. Kaikkia meitä harmitti, ettei ollut aikaa jäädä pidemmäksi aikaa. Lautta kuitenkin kutsui.
Meinasimme jo myöhästyäkin, ja ilmoitimme etukäteen. Mitään hätää ei kuitenkaan ollut, oltiin nimittäin ainoat tälle yhteydelle tulevat. Piitkältä tuntuvan hiekkatien lopuksi pääsimme pientä polkua rantaan, josta meidät otettiin vastaan veneen kanssa.
Kolme ihmistä pyöri mahtuikin kätevästi pieneen veneeseen. Virkistävät roiskeet ja raukas tuuli olikin juuri sitä, mitä tarvittiin.
Kyläkauppa ei ollut enää auki, joten suuntasimme suoraan leiripaikkaamme, Huuhanrannalle. Alue on jääkauden tuottamaa reunamoudostelmaa, ja alueella löytyy pinnanmuotoja paljon. Myös rantammme on huikea, nimittäin 1,5km pitkä. Hiekka jatkui myös veteen matalana, monta sataa metriä. Kokeilimme ja hämmästelimme, että varmaan parin sadan metrin jälkeen pystyi vielä seisomaan.
Piiskaavan saimaata pitkin puhaltavan tuulen takia laitoimme tarpin puuhun ja teimme tuulensuojan ruoanlaittoa varten. Helenin ideoima Tex-mex pata nachoilla ja Kaura Fraichella sekä limellä maistui pitkän päivä jälkeen erinomaiselta.
Reissuilla on satunnaisesti erilaisia vastoinkäymisiä. Tänään kohdalle osui yksi niistä. illalla Katja huomasi kädessään pureman, ja vaikuttaa siltä, että punkki siinä olisi ollut. Rengas näkyy puremakohan ympärillä. Huomenna lähdemme näyttämään sitä sitten lääkäriin ja katsomaan mikä tilanne.
Tuuli ei rauhoittunut edes illaksi. Tarpin kanssa sai hetken taistella, ja riippumatossa jeremillä on pieni tuulitunneli. Illan viimeisen yllätyksen tarjoili taivas; taivaanrannasta kohosi punaisen hohkaava kuu. Katselimme yhdessä rannalla seisten, kuinka kuu hiljalleen kohosi horisontista korkeammalle, lämmin kesätuuli edelleen kasvoille puhaltaen.
-Jeremi
Pyörää sarvista 