Aamulla nukutti pitkään. Aikaisin aamulla muutama paikallinen tuli tutkimaan makuupaikkojamme, mutta antoivat meidän nukkua kuitenkin rauhassa. Keitimme aamukahvit Jeremin suodattamalla järvivedellä. Sitten uinnin ja Jeremin vetämän aamuverryttelyn kautta lähdimme tien päälle suuntana Imatra.
Seurasimme Saimaan rengastien viittoja. Viittoja oli runsaasti, eikä navigointiin tarvittu juurikaan google mapsia. Pujotteleva tie maalaismasemineen johdatti meidät lopulta Imatralle. Matkalla ihastelimme kesän vehreyttä ja tien varsilla olevia kauniita kukkia.
Imatralla söimme välipalaa ja kävimme nauttimassa pehmikset keskustan kävelykadulla. Mitä ystävällisin infotiskin pitäjä antoi paljon paikallisvinkkejä. Nautimme paljon paikallisen murteen kuulemisesta.
Ennen päivällistä Valtion hotellissa kävimme ihailemassa Imatran kosken padon aukaisemista. Olimme kosken alajuoksulla ja ihmettelimme, että vedellä kesti saapua sinne monta minuuttia. Pauhaavaa vettä oli hypnoottista seurata. Luonnon voimat vievät hiljaiseksi.
Päivällisen jälkeen tarkoituksena oli lähteä kohti yöpaikkaa; läheistä Lempukan uimarantaa. Kaupan pihalla huomasimme vauhdilla lähestyvän ukkosrintaman. Sade ja salamointi viivästyttivät pyöräilemään lähtöä ja pidimme sadetta S-marketin aulassa. Onneksi paistopisteen munkit olivat jo ilta-alessa.
Sateen rauhoituttua pääsimme lopulta liikkeelle. Koskea juoksutettiin taas, ja pääsimme näkemään nyt sen voimaa myös yläjuoksun sillalta. Viimein polkaisimme Lempukan uimarannalle. Hetken pohdimme, uskaltaako teltan ja riippumaton laittaa uimarannan välittömään läheisyyteen. Hieman syrjemmältä löytyi kuitenkin oivallinen paikka yöpymiselle. Virittelimme itsellemme sateessa yöpaikan kuntoon.
Jeremi kävi vielä iltauinnilla. Taivaanrannassa näkyi kaunis punainen, suorastaan surrealistinen kajastus. Viimeiset salamat ja jyrinät lisäsivät oman mausteensa maisemaan.
Pyörää sarvista 