Viimeinen päivä matkaamme alkoi lämpimän auringonpaisteen merkeissä. Kukin heräilimme tahoillamme pikkuhiljaa rauhalliseen sunnuntaipäivään.
Minun ja Helenin majoitus oli edelleen yhtä tunnelmallinen ja kaunis. Fiilisteltiin puutalon tunnelmaa ja maisemia uudelleen aamun valossa. Yhdessä oli ihanaa herätä uuteen päivään. Hymyilen, ja olo tuntuu todella onnekkaalta. Meillä on Helenin kanssa tänään ensimmäinen vuosipäivä.
Pikaisen pakkauksen ja nopean pyöräilyn jälkeen Maarianhaminan keskustan upeat kadut aukesivat taas edessämme. Kaupungin tunnelma oli näin sunnuntaina rauhallinen ja miellyttävä, vaikka kaduilla olikin paljon ihmisiä kahvittelemassa ja ostoksilla. Suuntasimme itsekin Viktor-kahvilaan: samalla terassilla olikin myös muut matkaseurueesta. Itse suuntasimme sisätiloihin ollaksemme hetken kahdestaan. Salaattien lisäksi maistelimme kolmea kakkua, joista jokainen oli toinen toistaan suussasulavampia. Kermainen juustokakku oli kuohkeudessaan vailla vertaa, samoin sen kardemummalla maustettu kakkupohja. Porkkanakakku maistui taivaalliselta ja juuri sopivan kostealta. Makumaailman kruunasi minttusuklaakakku, joka suorastaan suli suuhun ja käänsi huulet vieläkin isompaan onnelliseen hymyyn.
Kadulla kuuluu paljon suomea ja ruotsia, ympärillä on paljon tuttua ja vierasta. Tänne on tultava uudestaan, sen tietää jo nyt. Rauhallinen, kaunis ja kompakti kaupunki sai hymyilemään. Torikadun ulkopuolella aukesivat upeat puutaloalueet, ja Pommern-laivaa ehdimme myös nopeasti vilkaista ennen Länsisataman autojonoa.
Autojonon mukana pakkauduimme laivaan ja jätettiin pyörät laukkuineen autokannelle. Kahden hytin voimin pystymme viettämään matkaa rauhassa ja turvallisesti koronatilanteessa. Maskit tietenkin päälle, jos kaupasta halusi hakea vaikka perinteisen putkilon Tobleronea.
Tämä matka alkaa olemaan viimeisiä merimaileja vaille valmis. Useampi bingo tuli matkan aikana. Varsinaista voittajaa ei julistettu, mutta kaikki sai silti osallistumispalkinnoksi karkkia.
Ahvenanmaa, meri, saaristo ja Maarianhamina tekivät vaikutuksen, ja voin olla varma, että tulen takaisin ajamaan näitä ihanan rauhallisia punertavia teitä uusien seikkailujen merkeissä.
-Jeremi
Pyörää sarvista 